Taasen pilvinen aamu, mutta päivä näyttää kirkastuvan aamupäivän edetessä.
Selvää lähtötunnelmaa ilmassa täällä. Pesemme pyykkiä. Näyttää, ettei meillä ole kotiin tullessa huomenna paljon yhtään likaisia vaatteita laukussa. Täällä on hyvä pesukone ja kuivaaja, mutta olemme kuitenkin kuivannut pyykit pihalla merituulessa. Mutta kuivaaja on hyvä olemassa, jos vaatteet ovat vielä nihkeitä illalla, kun pakkaamme matkalaukut.
Tänään ei varmaan tehdä mitään ihmeellistä. Pojat ovat ostaneet innolla jalkapallokortteja lähiputiikista ja istuvat sängyillään lajittelemassa niitä. Muistatteko, Emma ja Elina, ne superpallot, joita ostelitte Kreetalla vuonna 1999? Pikkuveljillä polttelevat kolikot samalla tavalla nyt taskussa, mutta kohteena ovat keräilykortit. Niitä saa kuulemmma Suomestakin. Match Attax? Aleksi kertoi juuri, että he olivat ostaneet kaupan kaikki kortit...
Pojat lähtivät juuri ostamaan lisää leipää. Pilvipeite rakoilee.
Juuri äsken joku mies vilahti ikkunan luona. Hän toi sellaisen esitteen, jossa perustellaan miksi pitäisi äänestää "Yes" vuoden 2014 äänestyksessä, jossa selvitetään, haluaako enemmistä skotlantilaisista itsenäistyä Iso-Britanniasta. Ystävämme Michaelinkin auton takaikkunassa on tarra "Yes" Skotlannin lipun kanssa. Iso juttu. Kiinnostaa ihan eri tavalla kuin aiemmin.
Alvar katselee dvd:tä peiton alla. Loma!
Sari kirjoittaa blogia.
Aleksista ei näy kuin koivet.
Vaikka pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakata, päätimme lähteä iltapäiväkahville rannan kahvilaan.
Ostimme jäätelöt, pojille limsat ja vanhemmille kahvit. Rannan pöytäryhmät olivat todella jykevää tekoa.
Pojat pelasivat jalkapalloa viereisellä nurmella...
Ja kiipeilivät leikkipuiston telineessä...
Ja sitten jatkettiin kävelyä. Alvar huomasi kuolleen ravun.
Alkoi kuitenkin tihuuttaa aavistuksenomaisesti, joten emme halunneet lähteä kauas ilman sateenvarjoja. Äskeisen kahvilan vieressä on tennikenttä. Petri ja pojat menivät kysymään, voiko mailoja vuokrata, vaikka sadetta olikin ilmassa. Onnistuihan se ja sadekin siirtyi muualle. Seurasi siis wimbledonmaista tennistä Auramon perheen tapaan.
Alueella oli paljon muistopenkkejä, eli perhe oli lahjoittanut penkin jonkun rakkaan kuoltua. Jotenkin vähän outoa suomalaisille.
Aleksi teki kesätreenejä lanaamalla kenttää.
Selvisi, että kahvilanpitäjä oli ennen eläkkeellejäämistään käynyt lukuisia kertoja Suomessa ostamassa paperia. Hän kertoi juttuja saunomisesta -30 asteen pakkasessa ja kohtaamisestaan karhun kanssa metsässä. Kovasti piti maastamme.
Lähdimme kävelemään takaisinpäin vähän eri polkua. Upeita, valtavia puita.
Polku päättyi paikallisen pikkupubin pihaan. Istuimme juomaan yhden juomat viimeisen illan kunniaksi.
Kaksikerroksinen bussi pyyhälsi ohi kapeita katuja pitkin.
Kotiportilta vielä kuva talon kyltistä. Isäntäperheen rouva on varmaankin Thaimaasta (jostain Aasiasta joka tapauksessa), se selittää alemman kielen.
Petri ja pojat ovat taas jalkapallon parissa, Sari päivittää blogia ja kohta alkaa pakkaaminen. Huomenna kotiin!
******************************
Kello on nyt kymmentä vaille kahdeksan illalla. Kolme matkalaukkua on nyt jo suljettuna. Yllättävän hyvin kaikki mahtui. Neljäs laukku odottaa nyt päällämme olevia vaatteita ja toilettilaukkuja. Aurinko paistaa, oikein mukava viimeinen ilta.
Tämä viimeinen talo on ollut ihan napakymppi tähän loman loppuun. Pojilla on ollut jalkapallokenttä ihan vieressä, talossa on valtavasti tilaa meille kaikille olla välillä itseksemmekin, pieni kauppa on lähellä, meri ihan vieressä, kylä on kaunis ja rauhallinen. Tänne voisi vaikka palata! Tämä on ollut valtavan onnistunut matka! Emme voi muuta kuin suositella Skotlantia kenelle tahansa!
Täytyypä nyt iltayhdeksän lähetessä mainita, että pojat ovat olleet pitkät pätkät tuossa viereisellä kentällä vaihtamassa jalkapallokortteja paikallisten poikien kanssa. Upeaa nähdä, miten nämä meidän sällit puhuvat englantia ja pärjäävät!
