Aamulla oli pilvistä ja vähän sateista. Skotlannin sää näytti todelliset kasvonsa, totesimme ja pakkasimme reppuun sateenvarjot. Päälle jokaiselle pitkät housut ja takit. Petri ajoi Dunbarin rautatieasemalle ja parkkipaikkakin löytyi ihan aseman vierestä. Olimme siis hyvissä ajoin ostamassa edestakaisia junalippuja Edinburghiin.
Kello 9.56 juna tuli, iso joukko ihmisiä nousi kyytiin ja lähdimme liikkeelle. Juna oli täynnä, emme mahtuneet istumaan vierekkäin. Matka kesti vain 20 minuuttia, joten ei sillä niin väliä.
Saavuimme siis pian Waverleyn asemalle. Asema on suuri ja kesti hetken löytää sieltä tulos. Melkein heti edessä oli suuri ostoskeskus, johon menimme.
Petri ja Aleksi ostivat pitkän harkinnnan jälkeen vielä yhden ps3-pelin, mutta se on nyt sopimuksen mukaan matkan viimeinen. Alvar huomasi tarkkana poikana toisessa kaupassa juuri sellaiset aurinkolasit, joista Aleksi on puhunut. Eivät ne ihan aidot olleet, mutta hyvän näköiset! Aleksille ostettiin punaiset ja mustat. Alvar osti toisenlaiset, neonkeltaiset lasit, jotka sopivat loistavasti hänen uuden urheilupaitansa kanssa. Samassa kaupassa oli hauskoja huulirasvoja.
Edullisesta urheilutarvikekaupasta Aleksi sai beagen-väriset housut, joista hän on puhunut. Tyylikäs mies!
Kun tarpeeksi kaupassakiertelyä oli suoritettu, lähdimme kävelemään kohti Edinburghin linnaa. Pojilla oli tietysti jo nälkä. Huomasimme KFC:n eli Kentucky Fried Chicken -ravintolan, joita ei Suomessa ole. Sisään sinne! Otimme valtavan sekalaisen annoksen ja jokainen sai kyllikseen uppopaistettua kanaa. Hyvää silloin tällöin, mutta ei sellaista ruokaa voisi joka päivä syödä.
Aleksi jutteli, että elokuvissa näkee aina tyyppejä tuollainen kanaämpäri kainalossa.
Linnaan oli vain vajaa kilometri, mutta aikamoinen nousu oli taas kuljettavana. Linnan etupihaan rakennettiin juuri tulevan Tattoo-tapahtuman istuimia.
Itse linnassa oli monenlaisia eri rakennuksia, joissa oli eri aiheisia museoita. Kävimme monessa.
Tässä on joukko pahantekijöitä lukittu selliin. Vanginvartija kurkistaa sitään.
Onneksi vartija armahti vangit ja ovi avattiin taas.
Yhdessä huoneessa oli Ensimmäisen maailmansodan sotavankien makuutilan riippumattoja.
Kuvia otettiin myös pihalla, sillä linna on korkealla mäellä ja näkymät sen myötä komeita.
Sää oli kirkastunut, kuten kuvasta näkyy.
Linnan pihassa ostettiin, kuinkas muuten, jätskit. Sää alkoi muuttua suorastaan helteiseksi. Reppu täyttyi takeista. Lähdimme kaupoissa pysähdellen kävelemään keskustan toiseen laitaan kohti Our Dydamic Earth -rakennusta.
Matkalla pysähdyttiin ensimmäistä kertaa tällä reissulla pubiin yksille... Pojat söivät pienet ranskalaiset puoliksi.
On parempi antaa kuvien puhua puolestaan Our Dynamic Earthistä. Lyhyesti kerrottuna siellä esitellään maapallon koko historia. Erittäin kiinnostava kokemus!
Skotlannin erikoinen parlamenttitalo oli ihan vieressä.
Kävelimme takaisin keskustaan ja siirryimme radan toiselle puolelle rautatieaseman poikki.
Uskomatonta, mutta totta, pojilla oli taas nälkä. Aleksi ja Sari ottivat kanaa KFC:stä, Alvar ja Petri hampurilaiset McDonaldsilta. Ei tarvinnut tehdä kompromissia ravintolasta, kun olivat ihan vierekkäin.
Matkalla läheiseen Princess Street Gardens -puistoon näimme hauskan tilanteen, missä jonkun ulkomaisen urheilujoukkueen jäsen oli pyytänyt saada soittaa puistossa esiintyvän Skotin säkkipilliä. Tämä vieraileva tähti oli todella hyvä! Joukkuetoverit taputtivat ympärillä. Intiasta tai Pakistanista varmaan olivat.
Puistossa puhallettiin ilmaa Sarin ostamaan maapalloon, jota sitten pojat (mukaanlukien Petri) heittelivät Sarin yrittäessä lukea lehteä. Ilmeisesti ainakin pallonheittelijöillä oli hauskaa.
Päivän aikana oli muuten otettu valokuvia pojista uusissa peililaseissaan, joista näkyy hyvin kuvaaja!
Maleksimme taas kohti rautatieasemaa pysähdellen kaupoissa. Tuliaisia hankittiin, mutta ei niistä enempää, lahjojen saajat kun lukevat tätä blogia.
Suureksi yllätykseksemme rautatieaseman ostoskeskus oli jo mennyt kiinni, kun tulimme asemalle puoli seitsemän maissa. Suunnitelma viettää viimeinen tunti siellä siis kariutui, mutta kenelläkään ei ollut energiaa lähteä enää kaduille. Lorvimme siis asemalla aina siihen saakka, kun juna takaisin lähti kello 20.02.
Dunbarissa olimme taas parissa kymmenessä minuutissa.
Kävimme vielä ruokakaupassa ja sitten Petri ajoi takaisin mökille. Väsynyttä porukkaa. Vähän jäi lyhyeksi tämäkin teksti tänään.
Vuokraisäntä kävi käymässä ja maksoimme käteisellä vuokran mökistä. Hän puhuu koko lailla käsittämätöntä skottimurretta, mutta sen verran saimme selvää, että hän tarjoutui näyttämään meille aluetta huomenaamulla Land Roverillaan. Sovimme tapaamisen kello 9.15.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti