Se yläkerran sänky oli tarkemman mittauksen jälkeen vain 120 cm leveä. Petri totesi osuvasti: - Me molemmat olemme ihan kunnon kokoisia. Ihme, että me ylipäätään mahduimme silloin ensimmäisenä yönä siihen vierekkäin! Petri siirtyi alakertaan vuodesohvalle ja kumpikin nukkui paljon paremmin.
Lähdemme kohta Dunbariin "pelaamaan" tennistä. Alvar näki Purveseilla eilen illalla tennismailan ja innostui. Tapaamme kohta heidät ja pojat saavat vähän lämiä palloa oikealla tenniskentällä.
Toivoimme vielä, että tapaamme liikenneympyrän vieressä olevan kaupan pihassa, koska olimme vähän epävarmoja, mitä kautta Purveseille ajetaan. He tulivat siihen heti meidän jälkeemme. Ajoimme heidän perässään sitten Durbanin tenniskentille. Kaikki yleiset kentät olivat käytössä, mutta "suomalaiset vieraat" toimi taas taikasanana ja pääsimme ilmaiseksi tenniseuran omille kentille. Mailoja oli vain kaksi, joten suurin osa seurueesta katseli, kun kaksi meistä pelaili aina keskenään. Aleksi oli luonnonlahjakkuus ja Alvarikin pärjäsi ihan hyvin.Michael ja Petri ottivat myös lyhyen matsin keskenään. Taustalla oli meri ja muutenkin tunnelma oli kuin jossain afrikkalaisessa siirtomaassa. Eksoottista!
Tennistuokion jälkeen ajoimme taas peräkkäin kauppaan. Meidät oli kutsuttu Purveseille kahville ja he hakivat skottilaisia suklaaherkkuja kahvipöytään.
Me ostimme vähän patonkia ja välipalapatukoita iltapäivää varten.
Purveseilla aikuiset joivat kahvia ja lapset touhusivat. Aleksi osoittautui taitavaksi Ripstik'llä. Se on vähän kuin lumilauta renkailla.
Purvesin Olivia oli aivan mahtavan taitava sillä.
Alvar pelasi pihakadulla koripalloa naapurinpoikien kanssa. Myös tennistä pelailtiin vielä.
Oikein mukava tuokio! Purveseillä oli aiempi kyläänkutsu, joten puolenpäivän jälkeen erkanimme.
Me ajoimme takaisin eiliseen kaupunkiin North Berewick. Matkalla pysähdyimme kiinnostavaan paikkaan ihan tien varressa.
Siellä oli pieni järvi, jonka yli oli vedetty kaapeleita. Siinä sitten vedettiin ihmisiä vähän kuin vesihiihdossa ja vedettävät pääsivät hyppimään erilaisten hyppyreiden yli. Joillain sujui hienosti, jotkut mätkähtivät veteen.
Me söimme lounaaksi hampurilaisia ja paahtoleipiä. Aurinko paistoi, mutta oli vähän viileää.
Navigaattori löysi hyvin reitin Law-nimisen suuren kukkulan (187 m korkea) juurelle. Kapusimme siinä sitten muina miehinä ja naisena sen huipulle. Tällä kertaa oli muistettu laittaa aurinkorasvaa!
Law'n laella tuuli hurjasti. Istuimme, söimme ne aiemmin ostetut eväät ja otimme paljon kuvia.
Sekä Petri että Aleksi tilasivat uudet profiilikuvat Facebookiin. Sari siinä sitten toimitti kuvaajan virkaa. Ne kuvat ovat nähtävissä tosiaan siellä Facebookissa.
Pojat menivät sekä ylös- että alastullessa omia aikojaan ja Sari ja Petri "maisemareittiä" hitaammin. Aleksi otti alaspäin lähtiessä mieluusti eväsrepun kantaakseeen.
Eipä herkuista ollut sitten paljoakaan jäljellä, kun vanhemmat ennättivät auton luo.
"Vuorenvalloituksen" jälkeen ajoimme satamaan. Olimme edellisenä päivänä kuulleet veneretkistä lintusaarille. Kysyimme asiasta ja kuulimme, että seuraava veneellinen lähtee 25 minuutin kuluttua. Ostimme liput ja jäimme odottamaan.
Edellinen venekunta palasi vähän myöhässä, mutta lopulta pääsimme matkaan. Meressä oli vähän vaahtopäivä, joten meno oli ihan jännittävää. Ensimmäiseksi kiertämällämme saarella oli jonkun verran lintuja pesimässä. Vene kiersi saaren hitaasti ja kamerat räpsyivät.
Toinen saari oli uskomaton. Se on keskellä vettä tököttävä valkoinen kivimuodostelma (aikoinaan tulivuori), jolla pesii kymmeniätuhansia lintuja. Mieletöntä! Kuvasimme videokamerallakin paljon. Sekin saari kierrettiin hitaasti. Siellä on jäljellä 1400-luvulla rakennetun linnoituksen muureja. Majakka on rakennettu alunperin 1800-luvulla. Se on nykyisin automaattinen.
Merellä tuli vähän kylmä, joten autossa ei tällä kertaa laitettukaan ilmastointia päälle.
Ajoimme Spott'in liikenneympyrän kauppaan, haimme jäätelöä ja jauhelihaa ja suunnistimme takaisin talolle.
Harmitusta aiheutti se, ettei talon nurmikentällä saakaan pelailla jalkapalloa. Naapurit tulivat valittamaan.
Kaikilla oli jo nälkä. Spagetti ja jauhelihakastike paransivat tunnelmaa, jälkiruoaksi jäätelöä.
Nyt Petri katsoo telkkarista formuloita Alvarin kanssa, Sari kirjoittaa tätä, Aleksi surffailee isänsä puhelimella netissä. Tässä talossa on hyvä wifi. Muualla emme käytä internettiä sen kalleuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti