Tiistai 11.6.2013

Tänään heräsimme skotlantilaiseen säähän: taivas oli pilvessä. Aamutoimien ja tiskin (tässä talossa ei ole astianpesukonetta) jälkeen lähdimme kello 9.30 ajamaan kohti Michaelin koulua Giffordissa, parinkymmenen kilometrin päässä. Michaelin ajo-ohjeet neuvoivat ajamaan A1:stä aina Haddingtonin liittymään saakka ja siitä sitten etelään perille. Sari pisti varmuuden vuoksi myös navigaattorin päälle. Petri seurasi sitten navigaattorin ohjeita ja löysimme itsemme, jälleen, ajelemassa pieniä teitä läpi pienten kylien.

Pääsimme perille kuitenkin sovittuun aikaan kymmeneltä, juuri, kun koululla oli alkamassa urheilupäivä.

Kaikki 140 lasta olivat opettajineen koulun viereisellä nurmikentällä. Siellä on 11 pistettä, joissa kussakin piti tehdä erilaisia liikuntasuorituksia, kuten pussihyppelyä, kananmunan kuljettamista lusikalla, pallon potkimista tietyllä reitillä jne. Ryhmissä oli lapsia kaikilta luokilta, siis ihan pienistä esikoululaisista varhaisteineihin. Petri ja pojat katselivat aikansa ja lähtivät potkimaan jalkapalloa läheiseen puistoon. Sari jäi paikalle kiertämään Michaelin ryhmän mukana ja kuvaamaan.

Kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet kaikilla rasteilla, mentiin omiin luokkiin.

Sari pääsi tapaamaan Schoolovision -laulukilpailussa Skotlantia edustanutta luokkaa! Olipa hauskaa nähdä tuttuja kasvoja videolta. Luokka sai Suomesta tuliaisiksi Muumi-purkit ja Angry birds -karkkeja. Sari näytti Ohkolan koululla tehdyn videon ja oppilaat kyselivät vaikka mitä. Ilmainen kouluruoka herätti ihmetystä ja kateuttakin.

Lopulta kaksi Michaelin oppilaista lähti näyttämään koulua Sarille. Petri ja pojat palasivat samoihin aikoihin.

Kello 12 oli lounas, puoli tuntia normaalia aiemmin. Michael (jota siis koulussa kutsutaan nimellä Mr Purves) jakoi ovella syömään lähteville oppilaille Angry Birds -karkkeja. Hyviksi kehuivat.

 Skotlannissa tuodaan joko omat eväät tai "tilataan" etukäteen lounas valittavana olevista.  Jokainen saa ennen ruokailua opettajaltaan rannekkeen, joka kertoo ruoan jakajille, mitä ruokaa kyseinen henkilö on tilannut. Michael oli varannut meille hotdogit ja saimme keltaiset rannekkeet.

Lapset maksavat joko viikon ruoat kerrallaan tai joka päivä. Emme tulleet kysyneeksi, paljonko yhden kerran annos maksaa. Täytyy tiedustella Michaelilta! (Myöhemmin selvisi, että yksi kouluateria maksaa perheelle 1,90 puntaa).

Me söimme hotdogit, salaattia ja jälkiruoaksi vanukasta. Kaikki tämä nurmikolla istuen, urheilupäivän kunniaksi.

Ruoan jälkeen Michael näytti koulun pihaa. Suuri välituntialue heillä! Koululla mm. kasvatetaan itse kasviksia keittiön käyttöön.

Menimme vielä sisälle teelle opettajanhuoneeseen. Alvarin mukaan siellä oli ihan samanlainen puheensorina kuin suomalaisessakin opettajanhuoneessa.

Michael harjoitteli käytävällä iltapäivän vanhemmat vastaan opettajat -kisaa varten.

Koululla jatkui ohjelma, mutta valitettavasti alkoi sadella. Me päätimme lähteä takaisinpäin, koska meillä ei ollut kunnon sadevarusteita mukana. Mietimme hetken aikaa, minne ajaisimme, mutta sitten tuntui, ettei kannata lähteä "merta edemmäs kalaan" ja suuntasimme Dunbarin keskustaan. Ostimme kahden punnan sateeenvarjot kaikille ja kävelimme edestakaisin ostoskatua. Alvar osti omilla rahoillaan (kiitos mummi ja ukki!) urheilupaidan. Ei kovin skotlantilaista, mutta ihan fiksu ostos.

Suomalaista kahvihammasta alkoi kolottaa lounasta seuranneen tee-tarjoilun jälkeen ja kaarsimme kahvilaan. Aleksi söi jäätelön, Alvar rinkelin, Sari ja Petri joivat kahvit. Alvar on kovasti ihastunut skotlantilaiseen juomana Irn Bru ja tilasi sitä taas. Aleksi joi Coca-Colaa.

Pysähdyimme vielä mm. kaupassa, jossa kaikki maksoi yhden punnan. Kotimatkalla kävimme taas jo tutuksi käyneessä ASDA-supermarketissa ja täydensimme vielä ilta-aterian tarveaineita. Kello on nyt varttia vaille neljä. Purvesit tulevat vartin yli kuusi syömään. Nyt on pienen tauon aika ja kohta on aika alkaa valmistella ruokaa.

Vaihdoin muuten tietokoneen kellon Iso-Britannian aikaan. Nyt näette mitä täkäläistä aikaa nämä tekstit on lisätty.

Kirjoitus jatkuu illalla puoli yhdeksältä:

Purvesit lähtivät äsken kotiin. Meillä oli oikein mukava iltaruokatuokio yhdessä.

Petri ja Sari tekivät ruoaksi uunilohta, perunamuusia, pekonipapuja ja tuoresalaatin. Jälkiruoaksi oli vaniljajäätelöä ja mansikoita.

Lohi oli valmiina palasina, mutta hieman oudosti niissä oli nahka kiinni. Siinä piti sitten fileroida pieniä palasia. Kaapista löytyi suolaa, valkopippuria, yrttisekoitusta ja kuivattua ruohosipulia. Ne ja yksi kynsi valkosipulia mausteeksi kalaan. Päälle ehkä noin 3 dl Double Cream'iä eli paksua kermaa sekä vähän Cheddar-juustoraastetta. Uunissa noin tunti. Hyvää tuli!

(Eikö lomalla kuulukin juoda vähän viiniä ruokaa laittaessaan?)

Perunaa oli 3 kg. Petri kuori ne ja sitten keitettiin kypsäksi. Sari kypsensi sipulimurskaa keittämällä pienessä vesimäärässä, joka aina haihtui pois.  Perunat muussattiin viinipullolla. Sipulit ja suolaa mausteeksi. Jääkaapissa oli tänne tullessamme vuokraisänniltä pullo maitoa, mutta se oli niin rasvaista, ettei maistunut pojille. Se saatiin upotettua muusiin. Ja tietty voita! Hyvää tuli siitäkin.

Paput keitettiin kypsäksi vedessä. Pekonit paistettiin pieninä palasina rapeiksi pannulla. Lopulta pavut, pekoni ja pari pilkottua valkosipulinkynttä sekoitettiin. Maittoi todella hyvin vieraille.

Salaatti oli ihan suomalainen: lehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua. Lisäksi pöydässä oli suomalaiseen tapaan leipää. Lapset joivat mehua, aikuiset valkoviiniä.

Kannoimme ulkoa terassin pöydän sisään. Kaksi joutui istumaan puutarhatuolilla, muille löytyi sisältä istuin. Sopu sijaa antaa!

 Lapset söivät hyvin, tosin Olivia vähän vierasti lohta kermassa, oli kuulemma tottunut sellaisenaan paistettuun.

Jälkikasvu touhusi välillä ulkona, kun aikuiset söivät loppuun ja pöytä raivattiin. Petri keitti kahvia ja jälkiruokatarpeet otettiin esille. Ja lapset takaisin pöytään. Vaniljajäätelö maistui mahtavalta englantilaisten mansikoiden kanssa. Suomesta tuomamme Marianne-karkit tekivät myös kauppaansa, varsinkin lasten pöydässä.

Pihapiirissä asuva rouva kävi taas valittamassa metelöivistä lapsista. Michael kävi puhumassa opettajamaiseen tapaansa ja välirauha solmittiin. Harmi, että joillakin ei ole muuta tekemistä kuin ilkeillä lapsille. Ymmärrämme tietenkin hänen huolensa puutarhan kukista, mutta lapset pelasivat ihan keskellä pihaa. No, eipä tuosta kannata välittää!

Sovimme vielä Purvesien kanssa, että tapaamme lyhyesti torstai-iltana heillä lasten harrastusten jälkeen. On ollut todella hienoa voida viettää näin paljon aikaa yhdessä.

Vieraiden lähdettyä Petri ja Sari urakoivat tiskit ja sitten rauha laskeutui taas tähän taloon. Olohuoneessa katsotaan elokuvaa, Sari kirjoittaa tätä. On ollut todella viisasta viettää tässä kohtaa lomaa pari tällaista rauhallista päivää. Huomenna menemme Edinburghiin, joten silloin taas nähdään ja koetaan paljon!