Kolmas päivä. Aamulla heräsimme omia aikojamme. Pojat nukkuivat parivuoteessa veljespedissä ja Sari ja Pete reilunkokoisissa yksittäissängyissä toisessa huoneessa.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin taas liikkeelle. Olimme pohtineet Arran-saarella käymistä autolautalla, mutta hinta oli sen verran suuri, että päädyimme ajamaan rannikkoa pitkin. Nousimme Ayr'ista A77 ja A78 -moottoriteitä pitkin Adrossaniin saakka, jonka jälkeen tie pieneni ja lähti kulkemaan aivan meren rannassa. Kaunista!
Pysähdyimme Largs-nimisessä kaupungissa. Jäätelöt heti rannasta!
Kävimme ostamassa vähän leipää, juustoa, vettä ja tuoreita hedelmänpalasia supermarketista. Niitä sitten söimme rantabulevardilla auringosta nautiskellen. Taustalla soi Frank Sinatra sellaisen lapsille tarkoitetun huvipuistoautohärvelin taustamusiikkina. Ei paha ollenkaan.
Largs'ista löytyi myös pelihalli, jonne jätimme muutaman punnan.
Lounastauon jälkeen matka jatkui pohjoiseen. Gourock'ssa ajoimme suoraan autolauttaan, joka vei meidät merensalmen yli Dunoon-nimiseen pikkukaupunkiin. Matka vei 20 minuuttia ja maksoi muistaakseni 24 puntaa (auto, kaksi aikuista, kaksi lasta).
Olimme edelleen mantereella. Maasto oli selvästi vuoristoisempaa kuin aiemmin.
Lähdimme ajamaan taas pohjoiseen pitkin Loch Eck'in rantaa. Järvi on todella vuonomainen, pitkä ja kapea. Pysähdyimme uimaan kauniissa kohdassa. Puita, rannassa pieniä, pyöreitä kiviä, taustalla vuoria. Pojat heittelivät "leipää" sopivilla kivillä pitkään.
Teillä näkyi todella paljon pyöräilijöitä. Hankalia ohitustilanteita syntyi, kun joku rekka yritti päästä monen polkypyöräilijän muodostaman letkan ohi. Meillä matka jatkui onneksi ilman onnettomuuksia kohti tietä A83, joka kulki upeissa vuoristomaisemissa. Majapaikkamme lähellä on melko tasaista, mutta heti noin sata kilometriä pohjoisempana oli jo hyvin vuoristoista. Hienon näköistä. Pysähdyimme kuvaukselliselle vuoristopurolle maistamaan jääkylmää vettä ja kuvaamaan. Vaikka itse järvelle oli vielä matkaa, olimme jo Loch Lomondin kansallispuistossa.
Matkan jatkuessa käännyimme kohti etelää tielle A82 liittyessämme. Ajoimme kuuluisan Loch Lomond'in rannalla pitkän aikaa.
Päivän pituus alkoi tuntua seurueessa. Vaikka matkat eivät olleet kovin pitkiä, oli eteneminen vienyt paljon aikaa pienillä ja mutkaisilla teillä. Glasgow'ta lähestyessä ei kukaan enää oikein jaksanut vitsailla. Ajoimme Kingston Bridgeä pitkin veden yli ja matkoimme etelään A737 pitkin.
Vähän ennen liittymistä A78 ajoimme taas jotenkin harhaan ja painelimme muutamia kilometrejä peltojen keskellä kaksikerrosbussin perässä. Mutta ihan oikeaan suuntaan kuitenkin.
Nälkä oli kova, joten pysähdyimme Ayr'in McDonalds'ille iltaruoalle. Asunnossa ei ole wifiä, joten hampurilaispaikan rauhassa, ilmaista wifiä käyttäen kukin pääsi päivittämään Facebook-statuksiaan.
Ja jotta päivä ei olisi vieläkään ollut pulkassa, eksyimme ihan loppumetreillä. Tulimme Ayr'stä Alloway'hin vähän eri tietä kuin aiemmin, emmekä löytäneetkään asunnolle. Olisi pitänyt tallentaa sen sijainti navigaattoriin! Kierros takaisin Ayr'iin, auton nokka kohti merta ja niin se rantatie löytyi. Ja sitä kautta osasimme asunnolle!
Ja ei sitä vieläkään osattu istahtaa sohvalle. Petri puhui muun perheen ympäri lähtemään vielä rantaan kävelylle.
Petri ja pojat pelasivat jalkapalloa nurmella, mutta sitten keksimme lähteä kävelemään sinne pari päivää aiemmin huomatulle linnalle. Kysyimme vielä yhden koiranulkoiluttajan mielipidettä siitä, pääseekö linnalle kapuamaan suoraan rannasta. Hänen mielestään se onnistuisi kyllä. Tossua siis toisen eteen.
Lähempänä asiasta kysyttiin vielä toiselta vastaantulijalta. Hän taas sanoi, että nousu on liian vaarallinen ja on vaatinut muutamaa kuukautta aiemmin jonkun hengen. Mutta hän tietää toisen reitin, pidemmän, mutta turvallisen. Tämä John oli lähtenyt iltakävelylle, kun ei ollut muutakaan tekemistä ja lähti mielellään näyttämään meille reittiä. Suorastaan sotilaallisesti matka etenikin. Takana oli pitkä päivä, mutta niin sitä vain kavuttiin kukkulalle Johnin kertoessa tyttärensä syyskuisista häistä ja juhlien kustannuksista.
Linnanrauniolle ei viivytty kuin hetki, alkoi jo väsyttää.
Kävelimme takaisin asunnolle. Koko kierros oli varmaankin 5-6 km.
Vähän action-elokuvaa dvd:tä ja uni tuli nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti