Tiistai 4.6.2013

Kotona herätys kello 4.00. Sari tosin vavahtui hereille 4.18! IPhone ei herättänyt! Petri oli alakerrassa suihkussa ja Emmakin oli jo hereillä.  Sari kävi herättämässä pojat. Aleksi nousi heti, Alvar vasta toisella herättämisellä. Vähän voisarvea vatsaan! Kiireellä lähdettiin liikkeelle lentokentälle. Emma vei meidät.

Kentällä kaikki meni nopeammin kuin odotimme. Norwegian lennolle oli automaattinen ilmoittautuminen ja laite sylki ulos boardingpassit ja matkalaukkujen tarranauhat. Ne kiinni ja laukut hihnalle. Itse piti nekin nostaa. Huomaa kyllä, miksi hinnat ovat niin alhaalla. Mutta kaikki sujui hyvin ja meille jäi aikaa kierrellä kaupoissa.

Tunnin lennon jälkeen oltiin jo Tukholmassa. Yritimme tiirailla ikkunasta laukkujamme, mutta emme nähneet niiden siirtyvän Edinburghin koneeseen. Vähän jännittyneitä siis vain tunnin vaihtoajan jälkeen uudelle lennolle. 

Kahden ja puolen tunnin matka meni sukkelasti ja niin ne laukut vain tulivat ensimmäisten joukossa lentokentän hihnalle.  Aikaeron vuoksi kello oli vasta 9.30.

Laukkuja hinaten kävelimme yllättävän aurinkoisessa ja lämpimässä säässä autonvuokraus-keskukseen, jossa kaikki vuokrausfirmojen tiskit olivat sulassa sovussa vierekkäin. Aikaa sinä hurahti, kun virkailija selitti meille asioita ja me yritimme epätoivoisesti ymmärtää skotti-murretta. Ei ollut ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun katsoimme suu auki jotakuta, joka koetti selittää meille jotakin. Tosi vahva murre!

Auto löytyi pienen pyörimisen jälkeen. Se olikin iso Chrysler, koska sovitun kokoisia pienempiä farmariautoja ei ollut paikalla. –Ruma, totesimme, mutta laukut nostettiin kyytiin ja ihmiset perässä. Sari ja Petri arpoivat vähän aikaa istumapuolia autossa . Kyllä oli outoa istua niin, että kuski oli oikealla ja apukuski vasemmalla. Jännittävää oli lähteä liikkeelle. Petri keräsi pienen hetken rohkeutta ja sitten mentiin!  Heti tuli vastaan ensimmäinen liikenneympyrä. Niitä totta tosiaan rakastetaan tässä maassa! Siitä sitten suomalaisen näkökulmasta väärään suuntaan kiertämään. Hyvin meni!

Liikenneympyröissä on hyvät opasteet, mutta teiden varrella ei ole näkyvissä, minkä numeroisella tiellä ajaa. Samoin emme ole nähneet ainuttakaan nopeusrajoitusmerkkiä.  Meillä on mukana oma navigaattorimme, jossa näkyy nopeus kilometreinä tunnissa. Siitä on sitten arvioitu, mikä voisi olla tietynlaisella tietaipaleella sopiva ajonopeus.

Ajoimme Edinburghin lentokentältä M8-tietä kohti Glasgowta. Erkanimme siltä A725-tielle, koska ensimmäiset vuokraisäntämme olivat ehdottaneet käyntiä suuressa ostoskeskuksessa nimeltään Silverburn lähellä Glagowta. Matkalla sinne eksyimme aika totaalisesti. Jälkeenpäin ihmettelimme omaa tyhmyyttämme, kun emme syöttäneet keskuksen nimeä navigaattoriin.  Hurjan edestakaisin ajelun ja neuvon kysymisen jälkeen paikka löytyi ja pojat pääsivät purkamaan energiaansa urheilukauppoihin.

Kahden jälkeen jatkoimme kohti ensimmäistä majapaikkaamme Allowayssa. Ajo-ohje neuvoi ajamaan Ayr’in liikenneympyrästä vielä suoraan ja lähtemään A77-tieltä vasta Allowayn liittymässä. Näin teimme. Paperilta ohjeita lukien pääsimme jo melko lähelle, mutta taas meni jokin pieleen. Meillä ei ollut paikan osoitetta, vain se ajo-ohje. Taas kysyttiin neuvoa ja jo vain löytyi oikea silta ja sen vierestä oikea kiinteistö Craigdoon! Skotlantilaiset ovat todella ystävällisiä ihmisiä!

Avain löytyi pienen etsimisen ja puhelinsoiton jälkeen maton alta ja pääsimme sisään.  Asunto oli siisti, mutta huomiota herätti ihan joka paikassa oleva valkoinen kokolattiamatto! Siis myös wc:ssä, heti suihkukopin ulkopuolella. Keittiössä oli puulattia, mutta se oli tilana pieni. On siinä sitten muistelemista, kun hartiat kiinni toisissamme söimme iltapalaa.

Kysyimme viereisestä kahvilasta lähintä kauppaa. Supermarket Morrison löytyi viereisestä Ayr’n kaupungista. Hankimme paljon ruokaa ja löysimme vielä takaisinkin asunnolle.  Vuokraisäntä kävi käymässä ja neuvoi reitin merenrantaan. Sinne oli vain nelisensataa metriä. Lähdimme kaupasta ostettu jalkapallo kainalossa kävelemään rantaan päin. Petri ja pojat pelasivat jalkapalloa hiekalla, me kaikki ihmettelimme laskuveden paljastamaa rantaa ja ihailimme maisemia. Sari jutteli ystävällisen ohikulkijan kanssa. Tuli puhe lähellä näkyvästä linnanrauniosta ja tämä nainen oli sitä mieltä, että sinne on noin 40 minuutin kävelymatka ja että rannalta pääsee nousemaan linnalle. Asia jäi muhimaan mieliimme.

Illalla uni tuli nopeasti.