Lauantai 8.6.2013

Ensimmäinen aamu Spott'in talossa. Sänky on kapea, vähän kyljet kolisivat Sarilla ja Petrillä 140 cm levyisellä patjalla. Saa nähdä, miten järjestämme nukkumisen. Olisipa saanut ensimmäisen talon sängyt tähän ihanaan taloon!

Jälleen kaunis sää. Joimme aamukahvit ulkona. Linnut lauloivat, englantilainen, anteeksi, skottilainen puutarha kukoisti ympärillä.

Petri ja Sari kävivät aamukävelyllä.

Tässä "talomme" tieltä katsottuna:

Läheisen kirkon ovi oli auki. Kovin on yksinkertainen, mutta kaunis anglikaaninen kirkko. Upeat orkideat kukkivat ikkunoilla. Hautausmaalla oli 1800-luvun alusta asti hautoja. Tunnelma olisi ollut huonommassa säässä suorastaan aavemainen. Hautakivet olivat kallellaan sinne tänne. Uudella puolella oli ihan tuoreita hautoja. Kylä on pieni. Parin sadan vuoden aikana oli haudattu vain joitain kymmeniä ihmisiä.

Palattuamme talolle oli pyykinpesukone ohjelman lopussa. Pyykit siis kuivumaan auringonpaisteeseen.

Puoli yhdeltätoista tapasimme Purvesit taas kaupan pihalla.

 Ajoimme heidän perässään North Berwick -kaupunkiin noin 30 km päähän. Sandy harrastaa maahockeytä ja hänellä oli siellä turnaus tänään.

Katselimme pari peliä. Arpoja ostettiin (ei voittoja) ja hampurilaisia syötiin. Tuli ihan samanlainen fiilis, kuin jääkiekkomatseissa kotona. Äidit myyvät arpoja, joku paistaa jauhelihapihvejä (Suomessa makkaroita), vanhemmat notkuvat tuntikausia lasten turnauksissa.

Sitten me kaikki muut ahtauduimme meidän autoomme, jossa nostettiin takaosan kaksi penkkiä pystyyn. Ajoimme rantaan. Kävelimme kauppakaduilla, menimme rantaan ja ihastelimme taas kauniita maisemia. Hieno maa tämä Skotlanti!

Sitten oli taas aika mennä maahockey-turnaukseen. Sandyllä oli pari viimeistä peliä jäljellä. Dunbarin joukkue tuli lopulta toiseksi.

 Kahdella autolla ajoimme taas kohti keskustaa. Kävimme kaikki yhdessä syömässä. Aikuiset ottivat Fish&Chips-annokset, lapset söivät pizzaa. Juomana oli melkein kaikilla skotlantilainen Irn Bru. Vähän ehkä Pommacin makuista. Sitä kuulemma juovat kaikki Skotlannissa, aikuiset ja lapset. Alkoholitonta siis.

Ruoan jälkeen kävelimme taas autoille ja matka majapaikkaan sai alkaa. Olimme jo kuuden maissa takaisin kämpällä. Yksi juttu, mitä emme Skotlantiin matkatessamme olleet osanneet ennakoida, oli auringonpaisteen määrä. Jokaisella oli kirkkaanpunainen naama! Sari osti iltapäivällä aurinkorasvaa, mutta olisi sitä voinut laittaa jo aamulla. Tässä taitaa käydä niin, että tulemme rusketuksen kanssa kotiin Skotlannista.

Nyt illalla Petri ja pojat katsovat dvd:tä länkkäriä Kova kuin kivi ja Sari kirjoittaa tätä blogia. Kello tulee kohta yhdeksän. Hyvä päivä taas takana. Matkan ensimmäinen whisky-annos lasissa...