Maisemat olivat hienoja, lampaita näkyi satamäärin ja ajoimme monen pikkukylän läpi. Muutama traktori ohitettiin. Pojilla alkoi edellisen päivän autossa istuminen painaa ja takapenkillä rutistiin hieman. No, ei ihme. Kilometrejä oli kertynyt parissa päivässä paljon. Pieni tauko pidettiin kauniin kirkon pihassa. Alvar kuvasi eläimiä.
Pieni pätkä ajettiin M74 pitkin ja sitten kohti Edinburghia tiellä A702.
Lounasaika tuli ja meni. Suomessa on tottunut jokaisessa liittymässä oleviin huoltoasemajätteihin, joilta saa ruokaa helposti. Täällä sellaisia ei juurikaan ole. Olimme jo Edinburghin kehätiellä A720, kun pysähdyimme myöhäiselle lounaalle italialaiseen ravintolaan. Jonotusaika oli puolisen tuntia, mutta ilmainen wifi auttoi taas asiaa. Alvaria tosin harmitti, hänellä kun ei ole älypuhelinta.
Hyvä ruoka, parempi mieli! Pizzat ja yksi hampurilainen saivat koko perheen hyvälle tuulelle. Kesken aterian ravintolassa kajahti soimaan "Happy birthday to you" ja kaikki tarjoilijat kerääntyivät yhden asiakkaan ympärille laulamaan. Me tietysti taputimme muiden mukana.
Taas autoon. Lähetimme tässä vaiheessa tekstiviestin Michaelille, joka on Sarin eTwinning-tuttava vuosien takaa. Olimme jo lähellä! Michael ja Anna asuvat lastensa Sandyn ja Olivian kanssa Dunbarissa. He ovat jo vuosien ajan viettäneet kesälomansa Suomessa. He ovat käyneet meillä kotona Hirvihaarassa monta kertaa ja me olemme vierailleet heidän vuokramökillään Suomessa. Michael ja Sari ovat osallistuneet moniin eTwinning-projekteihin luokkiensa kanssa, viimeisimpänä laulukilpailu Schoolovision. Mukavaa siis tavata taas!
Koko Purvesin perhe odotti meitä A1-tien Spott'in liittymän vieressä olevan supermarketin parkkipaikalla. Halausten jälkeen kävimme yhdessä kaupassa hakemassa meille ilta-ja aamupalatarpeita. Peräkkäin ajoimme sitten toiseen majapaikkaamme Spott'in kylään parin mailin päähän. Vähän piti taas etsiä ja Michael soitti vuokraisännälle. Selvisi, että olemme ihan vieressä.
Mahtava talo! Aivan ihana asunto! Annan kuvien puhua puolestaan!
Jäimme purkamaan laukkujamme ja asettumaan taloksi. Sandy ja Olivia jäivät pihaan pelaamaan jalkapalloa meidän poikiemme kanssa. Vähän ennen viittä Michael tuli omalla autollaan näyttämään meille tietä heidän talolleen. Kaunista! Anna oli laittanut spagettia ja jauhelihakastiketta. Söimme kaikki hyvällä ruokahalulla.
Kuuden maissa lähdimme ajamaan kohti Armadalea. Vähän arvelutti pitkä ajomatka Speedway-kisaa katsomaan, mutta koko matka ajettiin moottoritiellä. Ei mennyt kuin noin tunti 75 mailin matkaan. Sandy ja Olivia olivat meidän autossamme, johon mahtuu 7 henkeä. Näin myös Anna-äiti mahtui mukaan, pysähdyimme nimittäin hakemaan Michaelin ystävän sekä hänen veljensä mukaan reissuun.
Michael käy joka perjantai katsomassa speedway-ajoja, meille tämä oli ensimmäinen kerta. Olipa kokemus. Kyllä kannatti, vaikka saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta speedway-katsomossa.
Kovaa ajoivat kuljettajat. Siinä oli kaksi joukkuetta vastakkain. Aina neljä ajajaa oli yhtä aikaa radalla. Sininen ja punainen kypärä oli edinburghilaista seuraa edustavilla, keltainen ja valkoinen vierailijoilla. Ajajia oli ympäri maailmaa, yksi 17-vuotias australialaispoikakin. Unkarilainen ajaja kuulemma lentää aina Edinburghiin perjantaina ja takaisin Unkariin sunnuntaina.
Erän voittaja sai aina 3 pistettä, toinen 2, kolmas 1 ja viimeinen jäi pisteittä. Joukkueelle kertyviä pisteitä laskettiin tarkasti yhteen sitä varten ostetuilla lomakkeilla.
Sora lensi, musiikki raikui ja ranskanperunoita mussutettiin. Yhtä-äkkiä kaiuttimista kuului, että paikalla on kaukaa Suomesta tulleita katsojia! Michael oli järjestänyt sen. Aika hauskaa, kovasti herätimme siinä kohtaa huomiota.
Aleksi ja Alvar juttelivat kuin vanhat tekijät erityisesti 11-vuotiaan Sandyn kanssa. Rohkeita olivat käyttämään kieltä.
Paluumatkalla edessä ajavat Purvesit kääntyivätkin meidän vuokramökkimme tielle. Arvelivat varmaankin, että eksyisimme väsyneinä. Nopeasti menimme nukkumaan perille päästyämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti