Sunnuntai 16.6.2013

Uskomaton maa tämä Skotlanti!

Ensimmäinen yö tässä viimeisessä majapaikassamme takana. Tilaa on ruhtinaallisesti, mutta kumma kyllä täälläkin on vain 140 cm leveä tämä parisänky. Onkohan se joku brittiläinen juttu, ettei ole 160-senttisiä sänkyjä? No, se on pieni murhe tässä hienossa talossa.

Aamu valkeni pilvisenä ja kylmän oloisena. Sellaista säätähän sitä olit Skotlannilta odotettu, joten emme harmitelleet sen kummemmin. Aamiaisen jälkeen Alvaria alkoi kuitenkin kutkuttaa uiminen meressä, joten Petri ja Allu ylittivät tien ja menivät rantaan.

Meidän talomme oikealla:

Sari luki kirjaa (tällä lomalla ei ole todellakaan ehditty lukea!) ja Aleksi päivitti kuulumisiaan kavereiden kanssa netissä. Jonkin ajan kuluttua hekin siirtyvät rannalle, Aleksi uimahousuissaan ja Sari vielä aika lämpimissä vetimissä Petrin tapaan.

Pojat viihtyivät hyvin rannassa ja hakivat vedestä sinne potkittua jalkapalloa. Ohi kävelleet koiranulkoiluttajat ihmettelivät, eivät kuulemma itse menisi missään nimessä niin kylmään veteen. Poikien mukaan vesi ei kuitenkaan ollut kovin kylmää. Suomen järvissä karaistuneita...

Sää lämpeni.

Sari tuli tekemään lounaaksi kanafileita intialaisessa kastikkeessa riisin kera ja miesväki tuli sisään jonkin ajan kuluttua perässä. Pöytä katettiin terassille ja suuren merilokin katsellessa söimme jo suorastaan helteisessä säässä.

Tässä ihmetellään lentoon pyrähtävää lokkia:

Se kiersi kaaren ja laskeutui pöydän toiselle puolelle.

Petri haki Alvarin kanssa kaupasta tiskikoneen pesuainetta ja jäätelöä, ja jälkiruoka nautittiin vielä ulkona. Sari jäi lukemaan aurinkotuolille pihaan.

Tämä on todella monipuolinen maa. Meitä on lukuisten paikallisten mukaan sää suosinut erityisen hyvin. Olemme olleet meren rannalla helteessä ja toistaalta nähneet lunta vuorenhuipuilla ajaessamme niidän välistä. Vettä on satanut todella vähän ja aurinko on paistanut joka päivä ainakin jonkin aikaa. Säätila vaihtuu täällä nopeasti, sen olemme huomanneet.

Nyt kello lähenee kolmea iltapäivällä. Pojat ovat taas potkimassa palloa kentällä. Sari ja Petri lähtevät kävelylle tähän lähelle. Lisää myöhemmin!

Teksti jatkuu iltayhdeksältä:

Pojat jäivät taasen jalkapallon pariin ja vanhemmat lähtivät kävelylle ihan lähelle. Aioimme käydä kurkkaamassa lähibistroa, mutta se oli täynnä. Tajusimme, että täällä on tänään isänpäivä, emmekä tuppautuneet sisään. Mäkeä ylös! Sarikin pääsi katsastamaan pienen Spar'in. Osa tuotteista on samoja kuin Suomessa, suurin osa ei. Ystävällinen myyjätär kertoi, että yleensä Spar'eissa on vain elintarvikkeita, mutta koska tässä kylässä asuu paljon vanhuksia, jotka eivät pääse kauppaan tuonne mailin päähän, on heillä myös kaikenlaista muuta perustavaraa. Kätevää myös turistille.

Kävely jatkui katua alas. Pienen putiikin portailla istui kauppias itse, tekemässä koruja. Hän esitteli auliisti kaikenlaisia kristalli- ja tuoksutuotteittaan. Vähän hippimäistä, sanoisinko? Mutta jälleen mukava juttutuokio.

Petri oli jo ehtinyt edelle, olihan tien päässä pub. Joimme siellä kaksi "half pint lager'ia". Paikallisia ihmisiä istui auringonpaisteessa olusilla. Mukava tunnelma.

Reitti kiersi rannan kautta takaisin. Ahkerasta tiirailusta huolimatta delfiinejä ei näkynyt. Horisontissa näkyy muuten öljynporauslautta. Petri tutki asiaa netissä ja sai selville, että sen nimi on Beatrice. Onkohan saanut prinsessan mukaan nimensä?

Petri ehdotti kävelyä eteläsuunnassa näkyvälle majakalle. Alvar ainoana innostui ajatuksesta ja niin isä ja poika lähtivät kävelylle. Ja jo vain näkyi delfiini!

Niemenkärjessä oli paljon väkeä tähyilemässä delfiinejä.

Ja siellä se selkäevä näkyy! Alvarin ottama kuva!

Heidän palattuaan alkoi taas olla nälkä. Jauhelihasta saatiin aikaan vähän liian löysä mureketaikina, mutta ihan kelpo pihvejä siitä sai paistettua. Sämpylät leivänpaahtimeen ja hampurilaiset olivat valmiit. Palohälytinkin laukesi siinä tohinassa. Onneksi myös vaimeni nopeasti.

Petri ja pojat kävivät vielä pelaamassa jalkapalloa.

Tänään on ollut loman ainoa päivä, kun autolla ei ole ajettu metriäkään. Rento fiilis! Ja Petrille lepoa. Hän ajaa muuten "väärällä" puolella tietä mahtavasti! Minä luen karttaa ja tulkitsen navigaattorin ohjeita. Liikenneympyröissä olemme molemmat tarkkoina siitä, mistä kohdasta pitää ajaa ulos. Hyvin on sujunut.

Yksi asia, mitä kaipaan kodissamme Hirvihaarassa on kylpyamme. Täällä sellainen on! Oli muuten jo edellisessä talossakin. Kylpypuhtaana kirjoitan nyt näitä tämän päivän viimeisiä rivejä, istuen sohvalla katsomassa samalla Mr Bean'iä koko perheen kanssa.